Unelmien Manhattan

Unelmien Manhattan 

Tämä oli maailman paras näkymä

Vuosien odotuksen jälkeen unelmani vihdoin toteutui – seisoin lentokentällä ystäväni kanssa New Yorkin lentoliput kourassa. Ystäväni oli tehnyt joskus päätöksen, että lähtisi New Yorkkiin ennen kuin täyttäisi 25, joten tässä sitä oltiin. Otimme kaikkein halvimmat lennot, joten vaihtoaikaa oli mennen tullen 8 tuntia. Mennessä se kului tutkiessa Brittien pikkukyliä, kun taas tullessa se kului häpeilemättä nukkumalla Oslon lentokentän penkeillä.

New Yorkin kaduilla oli mielenkiintoisia nimiä. Avenue of the Americasin lisäksi sieltä löytyi mm. Fashion Street

Ensimmäinen muistoni itse Manhattanista on se, kun saavuimme vihdoin pienelle saarelle ja näimme ensimmäiset korkeat talot. Taksikuski nauroi meille, sillä olimme NIIN selkeästi ensimmäistä kertaa Manhattanilla. ”You can open the windows”, hän sanoi ja me teimme työtä käskettyä. Silloin satoi, mutten välittänyt. Työnsin pääni ulos ikkunasta ja nautin näystä. Ja hoin ”oh my God!”. Vaikuttavin hetki koko matkan aikana oli se, kun saavuimme keskellä yötä pitkän kävelyn jälkeen Time Squarelle ja näimme ne kaikki valot. En ehkä koskaan ole ollut niin onnellinen, sydämeni oli pakahtua rakkaudesta ja onnesta!

Tämä oli ensimmäinen ihmeellinen näky ensimmäisenä aamuna. Pohdin pitkään uskallanko mennä kysymään, saako ottaa kuvan, mutta sitten ystäväni kysyi puolestani (huh!) ja poliisi oli todella ystävällinen, vaikka näyttääkin jurolta!

Monet varottelivat, että Manhattanilla olisi vaarallista ja pitäisi pysyä turvassa, eikä liikkua öisin. En kokenut missään vaiheessa oloani uhatuksi siellä ollessani. Kuljimme pimeillä sivukujilla kun eksyimme ja liikuimme yömyöhään ulkona, mutta koskaan en pelännyt. Manhattanilaisia ystävällisempiä ihmisiä saa hakea. Jos näytät eksyneeltä, sinulta tullaan kysymään voiko sinua auttaa. Jos joku pitää vaikka hiustyylistäsi, saattavat he ohi kävellessään todeta ”Nice hair!”. Eikä turisteja katsota siellä yhtään kieroon. Ajattelin, että olisin todella raivostuttava turisti kun kyselin ihmisiltä, saako heitä kuvata, mutta aina he hymyilivät ja vastasivat ”Of course dear!”. Suomessa sellainen ei koskaan onnistuisi…

Minä ja reissun paras juttu! Sea, Air and Space museo!

Viimeisenä päivänä pohdimme ystäväni kanssa mikä oli ollut parasta koko viikossa. Mietin pitkän aikaa ja totesin sitten lopulta, että kaupunki. Ystäväni nauroi, ettei sellainen vastaus kelvannut. Tarkensin sitten, että ne hetket kun kävimme aamukahvilla joka aamu eri kahvilassa ja aina vain ihanampien ihmisten joukossa. Se hetki, kun näimme pukumiehiä puistossa jonglööraamassa ja pelaamassa pingistä lounasaikaan. Sotahulluna yksi parhaimmista asioista oli Sea, Air and Space museo, joka on tehty vanhaan sotalaivaan. Siellä pääsi tutustumaan myös sotalentokoneisiin ja yhdessä osassa oli oikeasti avaruudessa ollut avaruusalus (siis pääosa siitä, ei se koko raketti). Taiteilijan alkuna MoMa oli yksi uskomattomimmista kokemuksista. Se taide oli jotain ennen näkemätöntä. Satuimme myös osumaan sinne juuri St. Patrick's dayn aikaan, joten viimeisen päivän kruunasi upea kulkue, jossa oli paljon kilttiasuisia miehiä. Mikä kokemus!

Näitä Manhattanilla riitti, mutta useimmat niistä olivat ihan rytyssä hullun ajotyylin vuoksi.

Jos Manhattan olisi mies, olisin jo naimisissa. Rakastuin sen tuoksuihin, sen sykkeeseen ja loputtomaan elämään. Sen ihmisiin ja siihen, että se ei koskaan nuku. Kaupunki saa tällaisen kuvaajan alun kameran laulamaan ja sydämen pakahtumaan.
Rakkautta on matkustaminen ja Manhattan.

- Minka Savolainen